Mollipianosoinnut
Mollisointu kääntää duurin reseptin nurin: pohjasävel, pieni terssi (kolme puolisävelaskelta), puhdas kvintti. C-molli on C–E♭–G. Terssin madaltaminen yhdellä puolisävelaskeleella riittää muuttamaan kirkkauden alakuloksi — intervallirakenne on 3+4 eikä 4+3.
Molliperhe peilaa duuriperhettä: m6 ja m6/9 tuovat suloutta, m7 on soulin ja jazzin työjuhta, m9 ja m11 pinoavat rauhallisempia laajennuksia päälle. Molli-duuriseptimi (mMaj7) — mollikolmisointu suurella septimillä — on jännittynyt, film noir -henkinen poikkeus, joka kannattaa tuntea.
Duurisävellajissa 2., 3. ja 6. asteen soinnut ovat molleja (Dm, Em ja Am C-duurissa), ja mollisävellajissa itse toonika on molli. Valtava osa pop-kuluista — Am–F–C–G ja sen kaverit — nojaa juuri näihin sointuihin.
